28. elokuuta 2011

Unessa aamusta iltaan

Joo, enpä ole taaskaan jaksanut tänne mitään rustata. Viime viikolla olin risteilemässä ja tämä viikko menikin sitten siitä palautuessa sekä aikaisista aamuherätyksistä kärsiessä. Torstain päivänalku yllätti kuitenkin positiivisesti, sillä väsymyksestä huolimatta jaksoin fiilistellä Kallion kaupunginosan heräämistä auringon mukana, samalla juoden ehkä parasta kahvia ikinä sekä napostellen karjalanpiirakoita. Voisin todellakin kuvitella asuvani siellä jonain päivänä... *huokaus* Alkuviikolla olisi ollut vaikka ja mitä tapahtumaa, mutta päädyin sitten jokaisena kertana valitsemaan niihin menemisen sijasta sängyn houkuttelevan pehmeyden. Hieman harmittaa, mutta minkäs teet, kun kroppa ja mieli eivät enää jaksa samalla tavalla, kuin muutama vuosi sitten. Kenties pientä ikäkriisin poikasta havaittavissa?

Perjantaina oli sitten Taiteiden Yö ja silloin päätin, että 'nyt en kyllä perkele jää kotiin lusmuamaan, vaan menen nauttimaan elämästä'. Enemmän tai ehkä kuitenkin hieman vähemmän korkekulttuurinen ohjelmani koostui lopulta kulissikierroksesta Helsingin Kaupunginteatterilla, visiitistä Luonnontieteelliseen Museoon sekä Lainahöyhenissä-musikaalin avoimista harjoituksista. Te, ketkä olette seuranneet blogiani ja elämääni vähän pidemmän aikaa, saatatte tietää, että Eläintarhantie 5 kävi minulle hyvin tutuksi aikavälillä 20.9.2010-14.5.2011, joten sinne palaaminen kolmen kuukauden tauon jälkeen oli... no, tunteellinen kokemus.

Itku ei ollut kaukana, kun kävelin pitkin Hakaniemeä kohti Kaupunginteatteria, kuunnellen Defying Gravitya MP3-soittimellani. Oheista kuvaa ottaessani taisi olla lievät tärinät päällä, mutta kuin taikaiskusta oloni normalisoitui päästessäni katoksen suojaavaan viileyteen. Siinä sitten jonottelin kulissikierroksen ilmaislippuja puolisen tuntia ja spottailin tuttuja Wicked-faneja. Ovien auettua sain lapun, jolla pääsin ensimmäisten joukossa kiertämään teatterin sokkeloisia käytäviä - oli kyllä sellainen 'home sweet home'-fiilis, ettei mitään rajaa! Itse kierros oli aika lailla samanlainen, kuin minkä Hans fanitapaamisessa meille antoi, mutta nautin silti kaikesta sydämeni kyllyydestä. Fanityttökohtauksia aiheuttivat eräällä käytävällä vaaterekeissä olleet Smaragdikaupunkilaisen asu ja yksi Madame Morriblen mekoista ( random note: Tosin nyt, kun tsekkasin Wicked-kuvakansioitani läpi, niin en kyllä kyseistä mekkoa missään näe, mutta mieleni on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että Morrible käytti sitä. En sitten tiedä... :D ), varastosta löytynyt hieman kärsinyt Wickedin näyttämön pienoismalli sekä lavan sivustan seinällä roikkuneet muutamat Wicked-työryhmälle osoitetut Kiitos-kortit. 

Seikkailin teatterilla 45 minuuttia, jonka jälkeen siirryin Kampissa sijaitsevaan Luonnontieteelliseen Museoon kera Joonaksen ja Ennin. Museokierroksen jälkeen nappasimme Joonaksen kanssa metron takaisin Hakaniemeen, mutta tällä kertaa suuntanamme oli Hämeentie 2, josta löytyy Arena-näyttämö. Päädyimme siis jonottamaan ilmaislippuja Lainahöyhenien avoimiin harjoituksiin, sillä kyseinen musikaali on molempien 'must see'-listalla. Sisälle päästyämme Joonas tunnisti lippuja jakaneet neitoset tutuiksi teatterin työntekijöiksi ja lievä repeäminen tapahtui, kun tervehtiessämme toinen heistä tokaisi, että 'ai niin, te olette TE'. Kyllä, taidamme olla vähän turhankin kuuluisia Kaupunginteatterilla (ja asiaan vaikuttaa varmaan myös se, että toimme HKT:n aulahenkilökunnalle lahjuksia Wickedin viimeisessä esityksessä, mitä ei kuulemma ollut heille ikinä ennen tapahtunut), hehe. Mutta siis, harkat olivat varsin viihdyttävät ja en todellakaan malta odottaa koko show'n näkemistä - kunhan palkka tulee, niin ostan hetimmiten lipun yhteen esityksistä. Muita syksyn 'must see'-produktioita ovat Next to Normal (keväällä tuli jo nähtyä, mutta ansaitsee ehdottomasti uusintakierroksen) sekä Kaksi Maailmaa (lavalla kun sattuu olemaan tuttuja ja aihekin on mielenkiintoinen). Taiteiden Yöni oli siis oikein onnistunut, vaikka jalkani huusivatkin hoosiannaa päästyäni kotiin.

Sellaista tällä erää. Nyt ei ole hetkeen mitään sen ihmeellisempää tiedossa töiden ja laiskottelun ohella, mutta syyskuun puolella ovat Blackmore's Nightin ja Tori Amoksen keikat, ja toukokuullekin on jo varmistunut Svenska Teaternin Kristina från Duvemåla-musikaali.

I SIMPLY CAN'T WAIT!

1 kommentti:

  1. Oi, kuulosti mukavalta mutkalta HKT:llä! ;D
    Olisi ollut kyllä siistiä tulla itsekin mutta nimeltämainitsemattomasta syystä ei onnistunut. :P

    Mäkin muistan sillon joskus kun mun peruskoulu teki musikaalin joskus vuonna 2004 ehkäpä, jossa olin mukana näyttelemässä, niin saatiin kierrellä kattelemassa niitä lavasteita. Tykkäsin silloin ihan hirveästi yhden tuttuni ohjaamasta Narnian tarinat: Velho ja Leijona-musikaalista, niin olin ihan fiiliksissä kun löysin siihen kuuluvaa rekvisiittaa ja lavasteita Kemin Kaupunginteatterin syövereistä... :D

    VastaaPoista