21. lokakuuta 2012

On vain päivä tää.

RENT on ensimmäinen musikaali, jonka olen päässyt näkemään niin, että olen tuntenut sen tarinan ja musiikin läpikotaisin jo ennen esitystä. Kyseessä on vielä kaiken lisäksi yksi kaikkien aikojen lempiteoksistani, joten odotukseni olivat korkealla seistessäni Aleksanterin teatterin edessä, perhosten leijaillessa vatsassani. Päiväni oli ollut lisäksi suoraan sanottuna surkea onnistuttuani hävittämään lompakkoni ja sen takia juoksemaan melkeinpä itku kurkussa pitkin sateista Helsinkiä (random note: Ensimmäisenä mielessäni eivät suinkaan olleet rahat tai passi, vaan sisällä ollut RENT-lippu. True story.), joten todella toivoin, että teatteri-ilta piristäisi mielialaani edes hieman. Kyllähän se niin teki, aivan uskomattomalla tavalla, vaikka mukaan mahtuikin myös hämmennystä sekä yllätyksiä.

Viva La Vie Boheme! // 20.10.2012
Jonathan Larson
RENT

Tuotanto: MRB Show Productions oy
Ohjaus: Marco Bjurström
Kapellimestari ja laulujen harjoitus: Antti Vauramo
Koreografia: Mindy Lindblom
Suomennos: Sami Parkkinen
Lavastus: Marco Bjurström ja Raine Heiskanen
Valosuunnittelu: Janne Teivainen
Äänisuunnittelu: Sakari Kiiski
Pukusuunnittelu: Jarkko Valtee
Maskien ja kampausten suunnittelu: Pirjo Leino

Rooleissa:

Roger Davis: Raine Heiskanen
Mark Cohen: Heikki Mäkäräinen
Tom Collins: Matti Leino / Osku Ärilä
Benjamin Coffin III: Ilari Hämäläinen
Joanne Jefferson: Natalil Lintala
Angel Dumott Schunard: Peter Pihlström
Mimi Marquez: Mira Luoti
Maureen Johnson: Sanna Parviainen

Sonja Pajunoja, Osku Ärilä, Valtteri Turunen, Saga Sarkola, Mikko Nuopponen, Panu Kangas, Saana Liikanen, Ilona Chevakova

Ilona Chevakova // RENT (MRB Show Productions oy / Aleksanterin teatteri) © Lasse Linqvist

RENT pohjautuu Puccinin La Bohème-oopperaan ja tämän musikaaliversion loi jo edesmennyt säveltäjä/näytelmäkirjailija Jonathan Larson (1960-1996). Oopperan tapahtumapaikka Pariisi on korvattu New Yorkin East Villagella ja tapahtumat ovat sijoitettu 1830-luvun sijasta 1990-luvulle, mutta käsikirjoitus mukailee silti esikuvaansa hyvinkin paljon sekä juonen että perusrakenteen suhteen. RENTin keskiössä on kahdeksan nuorta aikuista, jotka yrittävät sinnitellä yhteiskunnan laitamilla laman aikana tekemällä sitä mitä he rakastavat: Taidetta sen erilaisissa olomuodoissaan. Lisäksi kaikilla on omia menneisyyden valintojen aiheuttamia ongelmia harteillaan, näkyvimpänä niistä AIDS, jotka entisestään pistävät heidät pohtimaan ympäröivän elämän tarkoitusta. Mistä löytää toivoa niinä pimeimpinä hetkinä, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle?

Roger (Raine Heiskanen) // RENT (MRB Show Productions oy / Aleksanterin teatteri) © Lasse Linqvist
Olin odottanut viime keväästä asti mitä suurimmalla mielenkiinnolla tätä Marco Bjurströmin ohjaamaa produktiota ja olin jo hieman etukäteen yrittänyt maalailla kuvaa siitä, millaisen show'n pääsisin kokemaan syksyllä. On kyllä pakko sanoa, että monet ennakko-odotuksistani hävisivät kuin tuhka tuuleen istuessani teatterin penkillä, ja vaikka osa niistä aiheuttikin pientä pettymyksen korvennusta rinnassani, niin osa taas toisaalta sai minut löytämään täysin uusia ja mahtavia puolia tästä modernin musikaalipolven helmestä. Bjurströmin ohjauksesta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa ja minusta oli ihanaa, kuinka uskollisesti hänen visionsa myötäili alkuperäistä Broadway-musikaalia. Muutamia uusiakin, lähinnä visuaalisia, yksityiskohtia oltiin kuitenkin myös hyödynnetty, mutta ne loivat vain ja ainoastaan mukavia lisäsävyjä lavan tapahtumiin. Olin erittäin tyytyväinen lisäksi siihen, että lavasteiden metallinen yksinkertaisuus oltiin säilytetty, sillä ainakin minulle se on yksi niistä tärkeimmistä asioista, jotka tekevät RENTistä RENTin ja joka antaa samalla lisätilaa sekä tarinalle että näyttelijöiden suorituksille.

Mark (Heikki Mäkäräinen) // RENT (MRB Show Productions oy / Aleksanterin teatteri) © Lasse Linqvist
Näyttelijäsuoritukset olivatkin sitten yksi niistä asioista, jotka aiheuttivat minulle niitä aiemmin mainitsemiani yllätyksiä. Olin edellisessä blogimerkinnässäni nostanut jalustalle Sanna Parviaisen (Maureen) sekä Peter Pihlströmin (Angel), mutta joudun kyllä nyt näin jälkiviisaana hehkuttamaan täysin eri henkilöitä (vaikka on kyllä pakko sanoa, että myös Pihlströmin energinen ulosanti oli hienoa seurattavaa). Ensinnäkin, Heikki Mäkäräisen tulkinta Markista nousi ehdottomaksi suosikikseni. Tiesin kyllä, että Mäkäräinen on tehnyt samaisen roolin jo taannoin Suomen Musiikkiteatteriensemble ry:n produktiossa Lahdessa, mutta en silti osannut odottaa sellaista paneutumista, tunnetta ja intohimoa, kuin mitä hän lavalla näytti! Siihen vielä lisänä kauniina soinut lauluääni, niin olin täysin myyty esityksen päätyttyä. Toisena positiivisena yllätyksenä tuli Raine Heiskanen, joka veti Rogerin roolin upeasti ja lauloi alun hienoisista vireongelmista huolimatta kappaleet läpi komealla voimalla. Kolmantena mainitsen kaksi ensemblen leidiä, Saana Liikasen sekä Ilona Chevakovan, jotka mielestäni olisivat ansainneet suuremmat roolit esityksessä  - sen verran vahva ulosanti sekä osaaminen nimittäin paistoivat läpi molempien esiintymisestä. Vielä neljäntenä sivuhuomautuksena on pakko nostaa esiin Matti Leinon (Collins) tulkitsema I'll Cover You: Reprise, joka oli aivan järjettömän hienoa kuunneltavaa!

Joanne (Natalil Lintala) ja Maureen (Sanna Parviainen) // RENT (MRB Show Productions oy / Aleksanterin teatteri) © Lasse Linqvist
Mitkä asiat tässä RENT-produktiossa aiheuttivat sitten pettymyksiä? Ne olivat lähinnä tiettyjä kohtauksia, jotka olivat olleet suosikkejani jo pitkään, mutta jotka eivät sitten ihan vastanneetkaan mielikuviani. Esimerkiksi Take Me Or Leave Me, jonka aikana lesbopariskunta Joanne (Natalil Lintala) ja Maureen (Parviainen) riitelevät, ja joka on yksi RENTin vahvimmista kohtauksista niin laulullisesti kuin intensiivisyydessäänkin, ei harmillisesti ihan vakuuttanut minua. Vaikka Lintalan intensiteetti ja äänensävy miellyttivätkin minua kovin, niin en vain saanut kunnollista otetta naisten välisestä suhteesta ja sama ongelma toistui läpi esityksen. Toisaalta taas täysin vastakkainen hetki tapahtui, kun Mäkäräinen ja Heiskanen vetäisivät What You Own-kappaleen sellaisella fiiliksellä, että rakastuin tähän ennen minua niin kovin vähän kiinnostaneeseen kohtaukseen. Loistavaa työtä siis, tyypit! Myös musikaalin suomennoksesta minulla on pientä napinan poikasta ilmassa, joka ilmenee varsin hyvin La Vie Boheme-laulussa. Tämä ilosanomaa boheemiuden karvaansuloisesta ihanuudesta täynnä oleva kappale on minulle hyvin rakas, mutta tällä kertaa sen sanoma tuntui jäävän etäiseksi ja lähdinkin väliajalle hieman hämmentyneissä tunnelmissa. Merkittävimpänä syynä siihen oli kenties Sami Parkkisen suomennos, joka kuulosti suurimman osan ajasta korvaani lähinnä töksähtelevältä ja laimealta. Muutenkin Parkkisella tuntuu olleen hieman hakusessa lyriikkakäännösten soljuvuus, ja vaikka tiedostankin, että RENT ei ole se helpoin käännettävä sen erilaisten aika- ja kulttuurisidonnaisten termien sekä lauseiden vuoksi, niin olisin silti toivonut mielenkiintoisempia ja melodiaan istuvampia sanankäänteitä lauluihin. Eivät ne kaikki kappaleet kuitenkaan sentään tökkineet ja hyvänä esimerkkinä siitä on Season of Love, jonka osaankin jo ulkoa katseltuani traileria "muutamaan" otteeseen YouTubesta.

Collins (Matti Leino) ja Angel (Peter Pihlström) // RENT (MRB Show Productions oy / Aleksanterin teatteri) © Lasse Linqvist
Kaikesta huolimatta fiilikseni oli sanoinkuvaamaton astuessani ulos teatterista ja aloin heti suunnitella lipun ostamista produktion viimeiseen esitykseen. Mitä siis tapahtui, vaikka ennen toisen näytöksen alkua ajatukseni harhailivatkin jossain lievän pettymyksen rajamailla? En ole keksinyt sille mitään muuta termiä, kuin RENTin taika. Käyntini Aleksanterin teatterissa oli oikeastaan täysin verrattavissa siihen hetkeen, kun ensimmäisen kerran perehdyin kyseiseen musikaalin kotisohvallani: Olin hämmentynyt ja osa odotuksistani oli kaukana täyttymyksestä, mutta jokin siinä kaikessa oli silti koskettanut minua niin syvältä, etten sitä osaa edes sanoin kuvailla. Se on vain se jokin. RENTissä on omat pikkuvikansa, mutta eivät ne silti vähennä millään tasolla esityksen tärkeintä opetusta: No day but today. Se ei nyt välttämättä tarkoita sitä, etteikö tulevaisuuteen kannattaisi ja pitäisikin uskoa, vaan minä ainakin näen sen niin, että mikäli elää tätä päivää juuri niin kuin haluaa ja uskoo unelmiinsa, niin seuraava päivä ei voi siitä ainakaan huonontua. Suru ja kuolema ovat tietenkin osa elämää, ja vaikka ne jättävätkin aina jälkensä yhteen tai useampaan henkilöön, niin ne voivat silti myös opettaa. RENTin luoja Jonathan Larson kuoli aortan repeämiseen vain päivää ennen teoksensa ensi-iltaa ja voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa työryhmällä oli ollut tehdä oikea päätös sen suhteen, pitäisikö huominen esitys perua vai ei. Ensi-ilta päätettiin kaikesta huolimatta pitää, ennen kaikkea kunnianosoituksena Larsonille, joka oli onnistunut luomaan intohimostaan jotain elämää suurempaa, mikä tulisi koskettamaan lukemattomia ihmisiä ja antamaan heille toivoa vaikeuksien keskellä. Lisäksi ele muistuttaa ennen kaikkea jo aiemmin mainitsemastani opetuksesta. On vain päivä tää. Huomisen tarinasta ei ole ikinä varmuutta, mutta mikäli muistamme tänään kaiken sen, mikä meille on rakasta ja samalla pyrimme tekemään asioita, joista nauttimme aidosti, niin luulen, että olemme silloin asteen lähempänä todellisen onnen lähdettä.

RENT (MRB Show Productions oy / Aleksanterin teatteri) © Lasse Linqvist

2 kommenttia:

  1. Kiitos arvostelustasi! Rent ei ole koskaan ollut minun juttuni vaikka olen yrittänyt antaa sille tilaisuuksia, mutta tuo viimeinen kappaleesi kyllä avasi sitä, mikä musikaalissa ihmisiä viehättää. Sekin on hauska kuulla, että Suomessa on selvästi kasvamassa tuore sukupolvi todella lahjakkaita musikaalinäyttelijöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Nuorta lahjakkuutta on kieltämättä paljon tässä produktiossa ja odotan mielenkiinnolla, millaisessa vedossa tyypit, niin nuoret kuin vähän vanhemmatkin, ovat viimeisessä esityksessä, jonne nyt siis päätin sen lipun ostaa :)

      Poista